Miksi sama riita toistuu? Miksi toinen kokee kantavansa kaiken –ja toinen kokee, että tekee kyllä osansa? Ja miksi tästä on niin vaikea puhua niin, että se oikeasti menee perille?
Tässä jaksossa mä avaan mentaalista kuormaa vähän eri kulmasta.
Ei pelkästään “tehtävinä” tai “epäreiluna työnjakona” vaan dynamiikkana, joka syntyy huomaamatta. Dynamiikkana, jossa:
👉 toinen alkaa kantaa kokonaisuutta ja toinen alkaa toimia ohjeiden varassa.
Ja jossain kohtaa: kumppanuus muuttuu johtamiseksi ja yhteistyö muuttuu suorittamiseksi.
Tää ei ole jakso siitä, kuka tekee enemmän. Tää on jakso siitä:
👉 kuka kantaa näkymättömän vastuun
👉 kuka ei enää voi “lopettaa työpäivää”
👉 ja miksi “mee huilaamaan” ei oikeasti ratkaise mitään.
Tässä jaksossa puhutaan mm:
-miksi mentaalinen kuorma ei mene perille, vaikka siitä puhutaan paljon
-mitä tapahtuu, kun toisesta tulee huomaamatta “projektipäällikkö”
-mitä tarkoittaa “lainata toisen aivoja” arjessa
-miksi muistuttaminen ei ole pieni asia, vaan luottamuskysymys
-miten arjen pienet jutut kertovat isosta epätasapainosta
-miksi tämä dynamiikka ei näy alussa, mutta kasvaa ajan kanssa
-miten kumppanuus voi muuttua työnantaja–työntekijä asetelmaksi ja miksi tästä syntyy lopulta tunne:
“mä teen tän jo yksin".
Jos tää herättää jotain – ja usein herättää: jaa jakso puolisolle, tai jollekin, jonka kanssa ootte pyörineet tämän saman aiheen ympärillä.
Koska joskus, toisen sanat menee ohi… mut sama asia eri tavalla sanottuna menee perille.
🎧 Kuuntele jakso – ja katso, mitä se avaa
Jos tää jakso pysäytti edes hetkeksi, mä oon tehnyt sulle myös maksuttoman pysähtymisharjoituksen.
5 minuuttia. Ei suorittamista. Vaan hetki, jossa sä pääset takaisin itseesi.
👉 löydät sen täältä: https://katriina-hirvasniemi.mykajabi.com/pl/2148728561