Miksi me katsotaan samoja sarjoja ja elokuvia uudelleen ja uudelleen? Miksi lapset haluavat aina saman iltasadun – ja miksi me aikuisina palaamme nostalgisiin ohjelmiin, kirjoihin ja teinivuosien hittisarjoihin? Tässä jaksossa mä sukellan siihen, miten meidän hermosto etsii turvaa tutusta. Miten mantelitumake (aivojen hälytyskeskus) rauhoittuu, kun tarina on jo tuttu. Miten etuotsalohko väsyy päätöksenteosta ja miksi väsyneenä pienetkin valinnat tuntuvat mahdottomilta. Mä puhun myös siitä, miksi me halutaan lukea omille lapsille samoja kirjoja, joita meille luettiin. Tai miksi nostalgiset lastenohjelmat voivat yhtäkkiä tuoda kehoon rauhan tunteen. Se ei ole sattumaa – vaan kehonmuisto ja hermoston tapa palauttaa meidät hetkeksi aikaan, jolloin kaikki oli hyvin. Tämä jakso antaa uuden näkökulman siihen, miten arjen pienet valinnat – Netflixin sarjavalinnasta iltasatuihin – voivat olla hermoston itsesäätelyä. 👉 Kuuntele jakso ja jaa mulle sun oma turva-sarja, leffa tai kirja, jonka äärelle sä palaat kerta toisensa jälkeen.